Markiz Taintonin rohkea IVF-tarina vie pimeydestä valoon
Kun Markiz Tainton aloitti hedelmöityshoidot, hän odotti toiveikasta matkaa kohti äitiyttä. Hän ei kuitenkaan osannut ennakoida, miten syvälle hormonimyrsky voisi viedä – tai kuinka kivinen tie valoon paluuseen olisi.
IVF-hoitojen alku – mitä ei kerrottu
Markiz oli 30-vuotias, kun vaikea endometrioosi diagnosoitiin. Luomuraskaus ei ollut mahdollinen, ja IVF eli koeputkihedelmöitys vaikutti ainoalta reitiltä kohti lasta. Alkuun hänelle määrättiin hormonaalista lääkitystä, jonka väitettiin aiheuttavan vain lieviä PMS-oireita.
”Ajattelin, että kyllähän tästä selvitään,” Markiz kertoo. Pian todellisuus yllätti: unettomuus, ahdistus, kuumat aallot ja syvä toivottomuus iskivät vasten kasvoja. Keinovaihdevuodet saivat hänet tuntemaan itsensä kadonneeksi.
”Tuntui kuin valo olisi sammunut mun sisältä.”
Mielen järkkymistä ja kehon vierautta
Hormonihoitojen aikana jokainen päivä oli taistelua. Hänen mielialansa heitteli arvaamatta, ja tyhjyyden tunne valtasi elämän. Raju tunnepurkaus johti tilanteeseen, jossa hän paiskasi olohuoneen pöydän lattialle – ilman varsinaista syytä. Se hetki oli herätys.
”Tämä ei ole minä. Mä olen kadonnut itsestäni,” hän tajusi.
Silti hoitoja ei voinut keskeyttää. Toivo lapsesta piti otteessaan, vaikka mieli huusi taukoa.
Hetkellinen helpotus – ja syvä menetys
Käänne tapahtui stimulaatiovaiheessa, kun hormonitasoja nostettiin uudelleen. Markiz tunsi elinvoimansa ja persoonansa palaavan. Raskaus alkoi, mutta päättyi tragediaan: viikolla 19 sikiöltä löydettiin vakavia kehityshäiriöitä.
Markiz joutui hyvästelemään vauvansa ennen kuin ehti edes kunnolla sanoa hei.
Rohkeus yrittää uudelleen
Jo kuukautta myöhemmin Markiz palasi klinikalle. ”En ollut valmis suruni kanssa, mutta valmis yrittämään.” Hän ei suostunut siihen, että joku muu määrittäisi hänen hetkensä jatkaa.
Ja sitten tuli ihme: syntyi Liora. Ja pian sen jälkeen, yllättäen ja luomusti, pikkusisko Sade.
Nykyään Markiz puhuu avoimesti kokemuksistaan, jotta kukaan ei jäisi yhtä yksin. Hän on rakentanut itselleen tukiverkon – ja haluaa tarjota muillekin tukea.
Hormoneista täytyy puhua
Markizin mielestä naisten hormonaalinen hyvinvointi on edelleen terveydenhuollossa aliarvostettua.
”Meitä pidetään tunneherkkinä tai dramaattisina, vaikka kyse on usein syvistä hormonaalisista muutoksista.”
IVF-hoitojen aikana Markiz menetti ystäviä – ei tahallaan, vaan siksi että hänen kokemustaan ei ymmärretty. Hän ei jaksanut olla sosiaalinen tai lämmin – ja ihmiset vetäytyivät.
Markizin vinkit toisille naisille
Hän haluaa jakaa neuvoja, joita itse olisi tarvinnut:
- Tarkkaile omaa hormonikiertoasi ja tunnista muutokset mielialassa
- Puhu avoimesti pahasta olosta – jaa kokemuksiasi
- Ota hormonihoitojen vaikutukset tosissasi
- Ole lempeä muille naisille – jokainen kantaa näkymättömiä taisteluita
- Hanki tietoa – tieto suojaa, vaikka ei pelasta
Elämä jatkuu – kehosta huolimatta
Vaikka keinovaihdevuodet jättivät jälkensä, Markiz ei enää pelkää. Hän on kokenut hiustenlähtöä, limakalvojen kuivuutta ja ahdistuneisuutta – ja silti tuntee ottaneensa elämänsä haltuun.
”Saa olla rikki. Saa olla keskeneräinen. Silti – tai juuri siksi – saa iloita täysin sydämin.”
Jos sinä olet nyt pimeässä
Jos käyt läpi IVF-hoitoja tai vaihdevuosia ja tunnet olosi ahdistuneeksi, hae apua rohkeasti. Muista:
- Se, mitä käyt läpi, on todellista
- Se ei ole heikkoutta, vaan seurausta kehon rajusta muutoksesta
- Valo löytyy aina – vaikka se olisi vielä kaukana
Tukea on saatavilla. Ei tarvitse selvitä yksin – sillä joku toinen on jo kulkenut saman polun, ja hän näyttää nyt tietä sinulle.