Mikä on mansikkaluomi

Onko lapsesi ihoon ilmestynyt kirkkaanpunainen muhkura, tai pieni punainen luomi? Kyseessä voi olla mansikkaluomi. Tässä artikkelissa käymme läpi mansikkaluomen piirteet, kehitysvaiheet, sekä hoitokeinot ja –tarpeen. 

Mansikkaluomi on vaivana kohtuu yleinen, eikä yleensä tuota syytä huoleen. Tietyissä tilanteissa se voi kuitenkin kaivata lääkärinhoitoa, tai lisäseurantaa. Mansikkaluomia on kolmea eri tyyppiä, ja niitä voi ilmaantua eri kokoisina eri puolille kehoa. 

Mikä on mansikkaluomi?

Mansikkaluomi, eli infantiili hemangiooma, on pikkulapsilla tavattava hyvänlaatuinen verisuonikasvain, joka johtuu ihon pinnallisten verisuonien poikkeavasta kasvusta. Se ilmaantuu vauvoille yleensä heidän ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Mansikkaluomia on noin 5-10 prosentilla vauvoista, ja ne ovat yleisempiä tytöillä, kuin pojilla.  Myös keskosena syntyminen voi lisätä todennäköisyyttä sille, että lapselle kehittyy mansikkaluomi. Niitä esiintyy jopa neljänneksellä alle kilon painoisina syntyneistä keskosista. Myös esimerkiksi kaksosilla mansikkaluomia esiintyy keskiarvoa useammin. 

Osalla lapsista mansikkaluomi voi olla näkyvissä jo heti syntymän jälkeen. Yhdellä lapsella voi ilmetä useita eri kokoisia mansikkaluomia eri kohdissa kehoa. Isolla osalla lapsista mansikkaluomien määrä jää yhteen. Luomien määrästä riippumatta ne voivat toisinaan hävitä nopeastikin lapsen kasvaessa.

Mansikkaluomi on usein punainen, koholla ihosta ja pehmeä. Se onkin saanut nimensä mansikkaa muistuttavasta ulkomuodostaan. Sen koko voi vaihdella muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin, ja luomi voi kasvaa lapsen ensimmäisen elinvuoden ajan. Myös mansikkaluomen sijainti voi vaihdella. Suurin osa niistä sijaitsee pään tai kaulan alueella, mutta muutkin sijainnit ovat mahdollisia.

Mansikkaluomet ovat imeväisikäisten yleisin hyvälaatuinen verisuonikasvain. Niiden synnyinsyytä ei tunneta, mutta ne eivät vaikuta olevan perinnöllisiä. Mansikkaluomen syntyyn ei voi vaikuttaa.

Mansikkaluomen kehitys

Mansikkaluomen kehitys jakautuu kolmeen vaiheeseen. Niistä ensimmäinen on nopea kasvuvaihe lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Silloin luomi voi kasvaa kokoa huomattavankin määrän. Luomea voidaan seurata neuvolakäyntien yhteydessä. Kasvu loppuu yleensä ensimmäisen vuoden jälkeen. 

Mansikkaluomen seuraava vaihe on lepovaihe, jolloin luomessa ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Lepovaiheen kesto on lapsikohtaista. 

Viimeinen mansikkaluomen vaihe on kuihtumisvaihe. Mansikkaluomi alkaa kutistua koossa, ja yleensä häviää lopulta kokonaan. Noin puolella lapsista mansikkaluomi häviää jo ennen viiden vuoden ikää. Suurimmalla osalla kuihtumisvaihe saapuu päätökseensä jo ennen kymmenen vuoden ikää. Lopuilla luomi katoaa kokonaan yläkouluikään mennessä.

Mansikkaluomen tyypit

Yleisin mansikkaluomen tyyppi on pinnallinen hemangiooma. Se on helposti tunnistettavissa mansikkaluomeksi, sillä se ilmentyy ihon pinnalla punaisena ja koholla olevana ikään kuin mansikanmuotoisena luomena. 

Sen sijaan syvemmällä ihossa sijaitseva syvä hemangiooma voi näyttäytyä jopa sinertävänä tai ihonvärisenä. Se on kuitenkin myös koholla ihosta, vaikka sen väri ei välttämättä olekaan yhtä helposti tunnistettavissa mansikkaluomeksi. 

On myös mahdollista, että lapsella ilmenee piirteitä sekä syvästä, että pinnallisesta hemangioomasta. Tällöin kyseessä voi olla yhdistetty hemangiooma. 

Mansikkaluomen tunnistamiseen voi tarvittaessa pyytää apua neuvolasta tai terveyskeskuksesta. Suurin osa kaikista mansikkatyypeistä kuitenkin häviää itsestään iän myötä. 

Onko mansikkaluomi vaarallinen?

Mansikkaluomi ei yleensä ole vaarallinen, ja yli 90 prosenttia tapauksista eivät vaadi lääkärinhoitoa. Yleensä riittää, että luomen kehitystä seurataan tavallisten neuvola- ja terveystarkastuskäyntien yhteydessä. 

Mansikkaluomi voi kuitenkin aiheuttaa haittaa, mikäli sen sijainti on haasteellinen. Esimerkiksi suun lähellä oleva suuri mansikkaluomi voi vaikeuttaa syömistä. Myös silmien lähellä olevista mansikkaluomista voi olla haittaa, mikäli ne vaikuttavat potilaan näkökykyyn, tai sen kehitykseen. Nämäkään tapaukset eivät yleensä aiheuta potilaalle vaaraa, mutta voivat vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun. 

Voiko mansikkaluomen poistaa itse?

Mansikkaluomen ilmestymiseen, kasvuun tai kuihtumiseen ei voi vaikuttaa itse. Luomea ei voi poistaa kotikeinoin. Suurimmassa osassa tapauksista paras toimintatapa on odottaa, että luomi kuihtuu luonnollisesti. Mikäli luomi ärtyy, tai aiheuttaa muuten merkittävää haittaa, voi se vaatia hoitoa. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä omin keinoin, vaan näissä tilanteissa on aiheellista ottaa yhteys lääkäriin. 

Milloin lääkäriin?

Vaikka mansikkaluomi ei yleensä ole vaarallinen, voi se vaatia lääkärinhoitoa muutamissa tilanteissa. 

Jos mansikkaluomi aiheuttaa lapselle merkittävää kosmeettista haittaa, ja alentaa hänen elämänsä laatua merkittävästi, voidaan luomi poistaa leikkaamalla osittain tai kokonaan. Samoin mansikkaluomen jälkeensä jättämä ihopussi voidaan tarvittaessa poistaa leikkaamalla kuihtumisvaiheen jälkeen. Luomen voi poistaa leikkauksella, mutta riskinä on toimenpiteen jälkeen jättämä arpi, joka on etenkin kosmeettisten leikkausten kohdalla hyvä ottaa huomioon. 

Luomen poistaminen voi tulla kyseeseen myös, jos se sijaintinsa vuoksi aiheuttaa merkittävää haittaa esimerkiksi lapsen kyvylle syödä, nähdä, tai kuulla. Silmää painava luomi voi aiheuttaa esimerkiksi hajataittoa, joten tilanne on hyvä arvioida lääkärin toimesta. Silmän alueella sijaitsevaa luomea voidaan hoitaa myös beetasalpaajilla, eri verenpainelääkkeillä. Ne voivat pehmentää luomea. Beetasalpaajia olisi hyvä käyttää vähintään puoli vuotta, mutta niiden käyttöön on haettava ohjeet lääkäriltä, eikä ryhtyä toimeen kotikonstein.

Jos mansikkaluomi on esimerkiksi vaippa-alueella, tai muuten paikassa, jossa se hautuu kosteassa paikassa, tai hankaa kävellessä, voi se ärtyä helpommin ja jopa vuotaa verta. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä luomen hoitamiseen esimerkiksi antibioottikuurin, tai ohjeistaa sidostarpeiden käytössä luomen suojaamiseksi. 

Mansikkaluomiin voidaan käyttää myös laserhoitoa. Niiden toimivuudesta on kuitenkin risteäviä tutkimustuloksia. Hoito voi auttaa luomen poistamisessa, ja osan mansikkaluomista voi myös poistaa laserin avulla. Toisaalta taas laserilla vaikuttamista mansikkaluomen kasvuun on tutkittu brittiläisessä tutkimuksessa, jossa laserin käytön ei havaittu tuottavan merkittäviä etuja. Päinvastoin hoito aiheutti testihenkilöille pieniä lisähaittoja, kuten ihon ärsytystä. 

Mikäli luomi on erityisen suuri, vaikeassa paikassa, tai aiheuttaa lapselle muuta haittaa, kuten kipua, on se syytä näyttää lääkärille, joka voi auttaa soveltuvan hoidon valinnassa. Tarvittaessa lapsi voidaan myös ohjata erikoissairaanhoidon jatkotutkimuksiin. Suurimmalla osalla tapauksista luomia ei kuitenkaan tarvitse poistaa, vaan paras hoitokeino on odottaa luomen katoamista luonnollisesti.