Toivo voittaa kriisissä – miksi usko parempaan kantaa mindfulnessia pidemmälle
Kun tutkimukset sanovat jotain yllättävää, on syytä kuunnella. Mindfulness – se paljon puhuttu taito pysyä läsnä hetkessä – on pitkään ollut arjen sankaristrategia stressin ja ahdistuksen helpottamiseen. Mutta mitä tapahtuu, kun elämä todella heittää meidät myrskyn silmään? Kun menetämme työmme, kohtaamme suuria epävarmuuksia tai suremme syvästi – mitä silloin tarvitaan kestääksemme? Vastaus saattaa yllättää: toivo.
Uusi tutkimus kertoo, että juuri niissä kaikkein vaikeimmissa hetkissä läsnäolon sijaan se, mikä oikeasti kantaa meidät eteenpäin, on usko siihen, että edessä odottaa jotain parempaa.
Toivo selviää voittajana – ainakin pahimmassa kriisissä
Yhdysvalloissa Clemsonin ja North Carolina Staten yliopistot tutkivat, miten ihmiset selviävät elämän kovista iskuista. He tarkastelivat erityisesti luovan alan työntekijöitä, kuten muusikoita ja esiintyviä taiteilijoita, jotka pandemian aikana menettivät työnsä ja elämänsä normaalin rytmin.
Professori Kerstin Scottin mukaan tutkijoita ajoi yksi iso kysymys: ”Mikä auttaa ihmisiä jatkamaan, vaikka maailma sortuisi heidän ympäriltään?”
Vastaus löytyi toivosta. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka mindfulness voi yleisesti ottaen rauhoittaa ja keventää stressiä, se ei toiminut hyvin niissä tilanteissa, joissa ihmiset olivat jo valmiiksi henkisesti uupuneita. Sen sijaan toivo – ajatus siitä, että asiat kyllä järjestyvät, jos vain jaksaa yrittää – teki merkittävän eron selviytymiskyvyssä.
Toivo ei ole vaaleanpunaisia laseja
Toivo ei ole pelkkää hymistelyä tai vaikeuksien kieltämistä. Se ei tarkoita sokeaa positiivisuuden harjoittamista. Psykologien mukaan toivo on mielentila – usko siihen, että tavoitteet ovat mahdollisia ja keinot niiden saavuttamiseen löytyvät, vaikka ne eivät vielä olisi selvillä.
Toivon ajattelumalli voisi kuulostaa tältä: ”En tiedä tarkalleen, miten tästä selvitään, mutta jos jatkan eteenpäin, jotain parempaa voi tapahtua.” Tämä estää meitä jämähtämästä toivottomuuteen ja antaa energiaa pysyä toiminnassa vaikeuksista huolimatta.
Mutta entä mindfulness – eikö se toimi enää ollenkaan?
Ei suinkaan. Tutkijat eivät hylkää mindfulnessia – päinvastoin. Se on edelleen erittäin käyttökelpoinen työkalu, erityisesti akuuteissa stressitilanteissa. Mindfulness voi auttaa rauhoittamaan hermostoa ja tuomaan läsnäoloa hetkeen, mikä on arvokasta.
Professori Scott kiteyttää asian näin: “Mindfulness on kuin hengähdystauko. Toivo on moottori, joka vie eteenpäin.”
Toisin sanoen, kun elämä käy todella raskaaksi ja olemme syvällä pohjamudissa, saatamme tarvita mindfulnessin rauhoittavan vaikutuksen lisäksi myös toivon kantavaa voimaa.
Näin voit itse vahvistaa toivon tunnetta arjessa
Toivo ei ole vain synnynnäinen ominaisuus – se on taito, jota voi harjoitella. Tässä viisi käytännöllistä tapaa vahvistaa toivon tunnetta arjen keskellä:
- Tunnista ja aseta tavoitteita
Valitse suunta, johon haluat kulkea. Tavoitteet voivat olla pieniä ja konkreettisia, kuten “Haluan löytää kiinnostavan työn” tai “Tapaan ystävän kerran viikossa”. - Etsi useampia reittejä maaliin
Jos yksi suunnitelma ei toimi, kokeile toista. Useat vaihtoehdot lisäävät tunnetta hallinnasta. - Puhu siitä jollekulle
Keskustelut ystävien tai ammattilaisten kanssa voivat auttaa selkeyttämään ajatuksia ja keventämään mieltä. - Muista menneet taistelusi – ja voitot
Kirjoita ylös tilanteita, joissa olet selviytynyt vastoinkäymisistä. Tunnista, mikä silloin auttoi ja hyödynnä samaa energiaa uudelleen. - Suodata kuluttamasi sisältö
Rajaa negatiivisten uutisten määrää ja etsi tietoisesti toivoa herättäviä tarinoita ja sisältöjä.
Mindfulness ja toivo – yhdessä parempia
Nämä kaksi lähestymistapaa – mindfulness ja toivo – eivät sulje toisiaan pois. Itse asiassa ne voivat toimia erinomaisena parina. Mindfulness auttaa rauhoittumaan ja luomaan tilaa toivon ajattelulle. Ja kun kykenemme löytämään toivon kipinän, motivaatio säilyy – myös vaikeina päivinä.
Mindfulness rauhoittaa.
Toivo innostaa.
Kun ymmärrämme, missä kohtaa polkuamme olemme, osaamme myös valita sopivimman työkalun tueksemme: joskus hengitämme, toisinaan rakennamme tulevaa.
Yhteenveto: mitä tästä opimme?
- Rankkoina aikoina toivo voi olla mindfulnessia tehokkaampi henkinen tukipilari.
- Mindfulness voi joskus jopa lisätä levottomuutta, jos mieli on jo valmiiksi kuormittunut.
- Toivo antaa voimaa, suuntaa ja motivaatiota selviytyä vaikeista tilanteista.
- Toivo ei ole pelkkää uskoa parempaan – se on ajattelumalli, jota voi kehittää.
- Paras yhdistelmä? Harjoittele molempia ja käytä niitä tilanteen mukaan.
Usein kysyttyä:
Miten toivo eroaa optimismista?
Optimismi on yleistä uskoa siihen, että asiat menevät hyvin. Toivo liittyy enemmän tavoitteisiin ja siihen, että uskomme löytävämme keinot niiden saavuttamiseen.
Milloin kannattaa keskittyä toivoon, milloin mindfulnessiin?
Jos tunnet olevasi täysin hukassa tai ahdistuneisuutesi hallitsee arkea, aloita toivosta. Jos taas kaipaat hetkellistä mielen rauhoittamista, mindfulness voi auttaa.
Voiko harjoitella molempia?
Totta kai! Esimerkiksi hengitysharjoitus voi toimia lähtölaukauksena ajattelulle, joka tähtää parempaan tulevaisuuteen.
Lopulta kyse ei ole siitä, että pitäisi olla aina vahva. Vaan siitä, että opimme kuuntelemaan itseämme ja valitsemaan oikeat välineet oikealla hetkellä. Kun elämä näyttää pimeämmän puolensa, toivo voi olla se valo, joka pitää meidät liikkeessä.